Tj11

Tänne saakka on tultu... Huomenna jäljellä olevat päivät voi laskea jo kahdella kädellä. Mihin tämä aika oikein on mennytkään? Suomessa ilmeisesti on ollut ennätyskovat pakkaset ja mä olen ennätys "ruskettunut" (en koskaan rusketu). Elämä täällä Väli-Amerikassa on rentoa ja ei turhista tarvitse murehtia. Alla hieman kuva saldoa matkan varrelta... :)

Rule number one: No stress!

Hakuna Matata, ei huolia... No ihan ilman huolia ei tämä matka alkanut. Eivätkä tämän matkan koukerot loppuneet Jennin rikkinäiseen passiin tai siihen kuinka Jenni saadaan Miamista Naplesiin. Saavuttiin New Yorkiin perjantai 28.12 yöllä ja saavuttiin hotellille. No ensimmäinen ongelma kohdattiin kun luottokortit ei mennyt läpi. Sovittiin että katsotaan asiaa uudestaan aamulla ja että me selvitetään mistä kiikastaa ja ollaan yhteydessä pankkiin. Aivan sairaan väsyneinä ja reissusta rähjääntyneenä saavuttiin sitten vihdoin ja viimein hotellihuoneeseemme, jonka nähdessä ei enään oltu varmoja pitäisikö itkeä vai nauraa. Viimeinen tikki oli kun tajuttiin että vessa ei vedä ja että suihkuna toimii vankilaselliä muistuttava pikku koppi jonka katto on homeessa ja näyttää siltä kuin olisi tippumassa niskaan hetkenä minä hyvänsä. Kirsikkana kakun päällä suihku piti järkyttävää ininää ihan kuin torakka olisi jäänyt jumiin ja sängyssä sai nukkua ylämäkeen. Niin ja ei saa unohtaa että kokolattia matto muistutti aaltoilevaa valtamerta ja sai varoa minne astui jos ei halunnut tipahtavan alakerran asukkaiden huoneeseen.

Seuraavana aamuna suuntasimmekin alakertaan pyytämään huoneen vaihtoa kun molemmat allergisina ihmisinä ja minä astman kanssa oltiin aivan tukossa leijailevista homeitiöistä ja ties mistä muusta. Luottokortit eivät toimineet mutta huone saatiin vaihdettua parempaan jossa oli mukava suihku ja hometta ei löytynyt katosta. Ongelmat ensimmäisen päivän osalta New Yorkissa eivät loppuneet siihen...Lauri soitti ja ilmoitti ettei hänen varaus ollut mennyt oikealle kuukaudelle ja hänen tulisi löytää uusi hotelli kahdelle kiireisimmälle yölle New Yorkissa. Siinä vaiheessa alettiin jo pohtimaan onko tämä enää mahdollista. Asiat loppuen lopuksi järjestyivät hotellien suhteen, vaikka välissä Lauri käväsi Harlemissa ja Brooklynissä.

Alkuperäinen suunnitelma viettää vuoden vaihde Times Squarella ei sujunut ihan niinkuin piti. Lähdettiin kävelemään uuden vuoden aattona kohti Times Squarea ja ajateltiin että päästään näin kätevämmin perille. Alue oli suljettu aidoin ja poliisit vartioivat porteilla. Ihmeteltiin kun sisään pääsi vain lippujen kanssa, kyseltiin sitten että kuinka päästään Times Squarelle ilman lippuja ja meidät aina ohjattiin pari korttelia eteenpäin. Kun oltiin kävelty noin 25 kortteliväliä suoraan ja siinä välissä ylös, alas ja ympäri niin kysyttiin poliisilta onko mitään miten pääsisi katsomaan showta ilman lippuja, joka sanoi että jos ei ole lippuja ei pääse lähellekään Times Squarea. Siinä vaiheessa ei naurattanut enää... Lähdettiin siis suuntaamaan takaisin hotellille katsomaan pallon pudotusta ja countdownia livenä. Telkkarista. Eipä siis tämä uusi vuosi mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Tehtiin kaikki yksi uuden vuoden lupaus, lupaus että kukaan meistä ei tule viettämään uutta vuotta New Yorkiin ensi vuonna.

Lauri lähti eilen kotiin. Kaikki oli sujunut hyvin ja hän oli päässyt nyt turvallisesti kotiin ja siitä takaisin armeijaan. Lähetettiin Jennin kanssa Laurin mukana matkalaukullinen tavaraa kotiin. Eihän senkään nyt pitäny mennä liian hyvin vaan matkalaukun yksi kulma oli kuulemma palasina kun matkalaukku saapui Suomeen. Nyt jäljelle jäi siis enään minä, Jenni ja meidän rinkat. Ens yönä suunnataan kohti lentokenttä ja Costa Ricaa. Mihin tämä aika täällä oikein häviää?

Tässä maalailtiin jo piruja seinille, että kun Jenni hoiti noi säätämiset Floidassa, Lauri New Yorkissa niin mulle jäi jäljelle enää Costa Rica.... Let's see how that goes..

Tähän mennessä opittua Amerikasta:
1. Money talks... Kaikki on kiinni siitä kuinka paljon sulla on rahaa ja ketä tunnet
2. Kun on jano tekee mieli juoda Diet Coca Colaa, ei vettä
3. Annoskoot on isompia, mutta jotenkin sen vaan aina jaksaa syödä loppuun silti
4. Kun kaupan ikkunassa on kyltti kaikki 10$, se tarkoittaa että yksi rekki muodista 10 vuotta sitten poistuneita vaatteita, joista halutaan päästä eroon
5. Bigger is better... Kaikki on suurta ja jos ei ole niin siitä tehdään vielä suurempaa
6. Mihinkään hintoihin ei sisälly verot... Toisinaan kaupassa tuotteista puuttuu hinnat kokonaan
7. Organisointi on yliarvostettua (ei päästy Times Squarelle viettämään uutta vuotta tästä syystä...)
8. Kaikki on aina joko "soo funny", "sooo cute" tai "sooo amazing"
9. 20-vuotias amerikkalainen vastaa 15-vuotiasta suomalaista. Eihän 16-vuotiasta voi päästää vessaa ilman aikuista??!!
10. "Ainut tapa pysäyttää paha mies aseen kanssa on hyvä mies aseen kanssa". Näin ilmoitti tv:ssä uutistenlukija ja meinasi saada nämä suomalaisturistit vetämään aamumurot väärään kurkkuun
11. Tarkista aina hotellihuone ennen kuin sitoudut maksamaan sen! Hieno ulkosivu ja sisäänkäynti sekä mukava henkilökunta ei takaa mukavia yöunia, sekä hotellihuoneen perusmukavuuksia...

It was worth it!

Niin kuin monet ovat kuulleet ja lukeneet, mulla oli ongelmia passin ja tänne pääsyn kanssa, mutta kaikki on siis nyt tän alkuhässäkän jälkeen sujunut erittäin hyvin. Enemmän kuin hyvin! Hien, tuskan ja kyynelten takana tänne pääsy oli, mutta nyt kun täällä on, tuntuu siltä, että kaikki oli sen arvosta.

"Tää sun passi on selkeesti rikki, tällä mä en kyä päästä sua USA:an. Sulla on siis tasan kaks vaihtoehtoa: joko jäät Suomeen tai yrität hommat itelles uuden passin ja ootat et se tulee."

Tästä kauheesta lauseesta alko kuulkaa sellann hullunmylly ja tunteiden kirjo ettei tosikaan, ja tuntu siltä, että joka kerta ku yritti saada jotain hoidettua, kaadettiin lisää kiviä niskaan. Pahimmassa tilanteessa tää kauhuskenario oli siinä vaiheessa, kun mulle sanottiin että pikapassilla ei voi mennä jenkkeihin, joten joutuu odottamaan oikeaa passia...sen lisäksi koska missasin ensimmäisen lennon tästä mun kymmenen lennon paketista, kaikki muutkin lennot automattisesti peruuntuis; eikä pelkästään mun, vaan koska mulla ja Elinalla oli samassa varauksessa lennot, myös Elinan lennot peruutettais. Elinan, joka siis sinä vaiheessa oli jossain Atlantin yläpuolella...
Koska tosta ei enään pahemmaks voinu mennä, asiat alko sen jälkeen hahmottumaan. Sain passitoimistolta uuden passin samalle iltapäivälle ja miljoonan puhelinsoiton jälkeen, epätoivoisten yritysten saada uudet lennot buukattua, menin Finnairin tiskille kysymään josk ne vois auttaa mua. Olin yrittäny soittaa kolme kertaa American Arilinesille, jossa joka kerta jouduin keskustella intialaisen miehen kanssa joka ei ymmärtänyt mua, enkä mä sitä...Yli tunnissa ei saatu mitään aikaseks, ja paras tarjous oli 1200e extraa siitä, että saisin lentää jouluaattona jenkkeihin?? Kävin kaikissa matkatoimistoissa eikä kukaan voinu auttaa, kunnes menin (varmaan täysin ryytyneenä ja murtuneen näkösenä) Finnairille ja anelin niitä auttamaan. Siellä, Luojalle Kiitos, oli niin älyttömän ihana työntekijä, että hän lupasi katsoa mitä voisi tehdä. Jälleen yli tunnin puhelisoittojen jälkeen tilanne näytti paremmalta; sain lennot Pariisiin vielä samalle illalle, ja seuraavalle aamulle Miamiin! Sain passin 15.30 ja lento pariisiin lähti 16.05...Juoksin lennolle suoraan j just ja just kerkesin...Niimpä
 loppujen lopuksi, kiitos suomalaisen asiakaspalvelun, vanhempien ja ystävien, pääsin matkaan ja vieä seuraavan päivänä perillekki!

Ruokaa, ruokaa, aurinkoa, ruokaa

Tästä maasta ei ruoka syömällä lopu! Se on huomattu tänään. Päästiin vihdoin tänne Maxin perheen luokse Naplesiin. Kaikki hyvin täällä siis, jossain vaiheessa luvassa pidempi päivitys tulossa:) Pitäkää Suomi pystyssä :)

Elina & Jenni

Day 1

 

Päästiin siis hotellille ja nukkumaan. Huomattiin sitten siinä, että tulliviranomaiset oli hajottanut mun laukusta lukon ja avannut sen. Ilmeisesti sisältö kaikkineen karkkeineen oli niin epäilyttävä. Lappu jäi jälkeen onneks!

Dallas airport

 

Päätettiin nyt sit lähteä autolla hakemaan Jenni Miamista! Koska paikallisetkin sanoivat että bussi on vähän riski kun ei oo suoraa linjaa Miamista Fort Myersiin. Mitä sitä turhia suunnittelemaan. Ja äiti kaikki hyvin me ei Laurin kanssa ajeta, Max ajaa! Tai no.... en nyt tiiä Max + autot... No ei kaikki menee hyvin. Päästään siis kurkkaamaan miltä toinen puoli Floridaa näyttää. Aurinkoa ja lämpöä riittää täällä ainakin, nauttikaa te ainakin aurinkoisista kuvista!

 

<3
 

 

 





@ Fort Myers finally

Hyvää huomenta teille sinne Suomeen! Täällä paikallista aikaa kello on jo 22:30....ja saavuin juuri Fort Myersin lentokentälle. Odottelen tässä että Lauri saapuu tunnin päästä tänne.

Ja kaikille teille ketkä siis kuulutte aamun passi katastrofista niin asiat on hyvin nyt. Tosiaan Jennin passia ei hyväksytty ja jouduttiin tekemään niin että lähettiin Laurin kanssa matkaan ja Jenni jäi selvittämään passi asiaa. Onneksi sitten passi asia selvis saman päivän aikana ja Jenni pääsi lennolla jo Pariisiin. Sieltä sitten suuntaa kohti Miamia ja pääseekin perille jo huomenna. Tosiaan Lauri tulee kohta tähän ja suhataan sitten kohti hotellia ja NUKKUMAAN! Vihdoinkin! Selkä ja jalat ihan kipeenä kun ei noi lentokoneen penkit mitään mukavimpia ole.

Tätä oudompaa fiilistä ei ookaan hetkeen ollut. Väsymys painaa niin raskaasti että olo on jo kuin baari illan jälkeen. Sitten täällä soi joululaulut ja ikkunasta kun kattelen ulos näkyy vaan palmuja. Ilma on lämmin! Voin suosiolla unohtaa villakangastakin ja kaulahuivin laukkuun.

Yks kyllä hienoimpia hetkiä tän matkan aikana on ollut kyllä ylivoimaisesti se kun Dallasiin laskeuduttaessa kävelin ulos koneesta ja mua tervehti kirkkaan sininen taivas ja kirkas auringonpaiste! Voi kuulkaa, siinä sit hymyilin kuin Hangonkeksi, kun onhan se ihan uudenlainen näky toi aurinko meille suomalaisille. Mut ei siinä voinut mitään muutakaan.

Tässä vähän tilastoa mitä tähän mennessä on sattunut pääsääntöisesti omalta osalta mutta myös muidenkin.

3 matkustajaa
2 ajoissa matkaan
3 eri lentoreittiä samaan kohteeseen
1 hylätty passi
25 tuntia matkustamista
4 lentokenttää
2 välilaskua
1 cup of Starbucks Coffee
30 kiloa matkatavaroita Elinalla (käsimatkatavarat mukaan laskettuna)
3 lentokone ruoka annosta
2 tuntia unta
3 viestiä äitille, "olen elossa"

Huomenna sitten näkee millaiseen paikkaan ollaan tultu. Täällä tosiaan kello on nyt jo 11pm.

Lento Lontoosta Dallasiin oli muuten ehkä elämäni kamalimman. Ilmakuoppia oli ihan hirveesti ja osa kilju aina ku tuli iso ilmakuoppa ja tuntu että kone tippuu. Mun vieressä istunu nainenkin tarras mua kädestä.... Ei siis niin mukava kokemus se.

Viimeinen lento meni jouhevasti kun juttelin mun vieressä istuneen tädin kanssa ja sain hyviä vinkkejä nykin reissua varten! Oli kiva jutellakin jonkun kanssa, koska nyt on eräästä sattuneesta syystä tullut matkustettua yksin ja kun oon tällänen hiljainen niin mun oli tosi helppoo matkustaa yksin ;D Kaikki hyvin siis tällä puolen maailmaa, joten älkää huoliko!:)

Elina kiittää ja kuittaa tältä päivältä

Ps. Mun matkatavarat ainakin tuli kaikki perille!:)

Homma sujuu.... Or not!

Huomenta vaan kaikille ketkä on seuraillut meidän matka suunnittelmia. Pieni päivitys tähän väliin... Homma siis ei sujunut taas ihan niin kuin suunniteltiin. Jennin passia ei hyväksytty ja Jenni lähti passipoliisille selvittämään asiaa. Minä ja Lauri ollaan lähdössä suuntana Florida, tosin eri lennoilla ja molemmilla välilaskusta kanssa. Saa nähdä kuka löytyy mistäkin päin maailmaa... Toivotaan että tää on tälläinen vaikeuksien kautta voittoon tilanne... :) Kyllä me Kenni vielä matkaan saadaan!