Hyvää huomenta teille sinne Suomeen! Täällä paikallista aikaa kello on jo 22:30....ja saavuin juuri Fort Myersin lentokentälle. Odottelen tässä että Lauri saapuu tunnin päästä tänne.
Ja kaikille teille ketkä siis kuulutte aamun passi katastrofista niin asiat on hyvin nyt. Tosiaan Jennin passia ei hyväksytty ja jouduttiin tekemään niin että lähettiin Laurin kanssa matkaan ja Jenni jäi selvittämään passi asiaa. Onneksi sitten passi asia selvis saman päivän aikana ja Jenni pääsi lennolla jo Pariisiin. Sieltä sitten suuntaa kohti Miamia ja pääseekin perille jo huomenna. Tosiaan Lauri tulee kohta tähän ja suhataan sitten kohti hotellia ja NUKKUMAAN! Vihdoinkin! Selkä ja jalat ihan kipeenä kun ei noi lentokoneen penkit mitään mukavimpia ole.
Tätä oudompaa fiilistä ei ookaan hetkeen ollut. Väsymys painaa niin raskaasti että olo on jo kuin baari illan jälkeen. Sitten täällä soi joululaulut ja ikkunasta kun kattelen ulos näkyy vaan palmuja. Ilma on lämmin! Voin suosiolla unohtaa villakangastakin ja kaulahuivin laukkuun.
Yks kyllä hienoimpia hetkiä tän matkan aikana on ollut kyllä ylivoimaisesti se kun Dallasiin laskeuduttaessa kävelin ulos koneesta ja mua tervehti kirkkaan sininen taivas ja kirkas auringonpaiste! Voi kuulkaa, siinä sit hymyilin kuin Hangonkeksi, kun onhan se ihan uudenlainen näky toi aurinko meille suomalaisille. Mut ei siinä voinut mitään muutakaan.
Tässä vähän tilastoa mitä tähän mennessä on sattunut pääsääntöisesti omalta osalta mutta myös muidenkin.
3 matkustajaa
2 ajoissa matkaan
3 eri lentoreittiä samaan kohteeseen
1 hylätty passi
25 tuntia matkustamista
4 lentokenttää
2 välilaskua
1 cup of Starbucks Coffee
30 kiloa matkatavaroita Elinalla (käsimatkatavarat mukaan laskettuna)
3 lentokone ruoka annosta
2 tuntia unta
3 viestiä äitille, "olen elossa"
Huomenna sitten näkee millaiseen paikkaan ollaan tultu. Täällä tosiaan kello on nyt jo 11pm.
Lento Lontoosta Dallasiin oli muuten ehkä elämäni kamalimman. Ilmakuoppia oli ihan hirveesti ja osa kilju aina ku tuli iso ilmakuoppa ja tuntu että kone tippuu. Mun vieressä istunu nainenkin tarras mua kädestä.... Ei siis niin mukava kokemus se.
Viimeinen lento meni jouhevasti kun juttelin mun vieressä istuneen tädin kanssa ja sain hyviä vinkkejä nykin reissua varten! Oli kiva jutellakin jonkun kanssa, koska nyt on eräästä sattuneesta syystä tullut matkustettua yksin ja kun oon tällänen hiljainen niin mun oli tosi helppoo matkustaa yksin ;D Kaikki hyvin siis tällä puolen maailmaa, joten älkää huoliko!:)
Elina kiittää ja kuittaa tältä päivältä
Ps. Mun matkatavarat ainakin tuli kaikki perille!:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Uskalla jättää jälki, lähetä terveisesi:)