I don't cry because it's over, i smile because it happened!

Hei, on niin helppoo olla onnellinen
Hei, ja tyytyy siihen

mitä on.

Hei, on niin helppo elää nyt ja tässä

Hei, ja tyytyy siihen 

mitä on.

Ajoin yks päivä kotia kohti ja satuin kuuntelemaan tarkemmin ku tää biisi, Olavi Uusivirta: Helppoo olla onnellinen, tuli radiosta...en koskaan oo oikein tykännyt kyseisestä biisistä, mutta nyt jotenkin vasta tajusin että tän laulun sanathan kertoo aika paljonkin mun elämästä ja siitä mitä oon viime vuosina opetellut. Laulussahan lauletaan juuri siitä mitä jokainen meistä haluaisi elämäänsä: huolettomasta onnellisuudesta. Usein ihmiset kuitenki epäilee liikaa pystyäkseen todella olemaan tyytyväisiä siihen mitä on. Eihän se nyt oikeasti olisi yhtä helppoa kuin laulussa väitetään: olla villi ja vapaa, tehdä mitä haluaa ja olla murehtimatta turhista, eihän? Juuri näistä asioista oon viime vuosina saanut elämässäni käytännön oppikoulua; juuri näitä asioita olen adoptoinut myös omaan elämänasenteeseeni. Ja kaikesta saan kiittää yhtä tiettyä ajanjaksoa elämästäni, jonka vietin aikalailla erilaisissa maisemissa.

toinen kotini<3

Mä voin suunnitella mun koko elämän

vaimon ja viran ja talonkin

Mut kaikki menee toisin;

Joku suunnittelee mua paremmin.

Mulle kävi just noin. Olin just päässy lukioon, tykkäsin medialinjasta ja aloin tutustua uusiin ihmisiin koulussani...Olin suunnitellut käyväni lukiota sen kolme vuotta ja sen jälkeen ehkä, huom ehkä, lähteä ulkomaille. Kuitenkin jo kesällä ennen lukion alkua olin miettiny kuinka hienoa olisi lähteä vaihto-oppilaaksi jonnekin kauas oppimaan espanjaa tai portugalia, mutta se ajatus jäi tosiaan pelkälle ajatustasolle. Syksyllä kuitenkin budjetin laskeskelun jälkeen päätin laittaa hakemuksen AFS:n vaihto-oppilasjärjestölle, koska "eihän se mitenkään sitovaa vielä olisi". Kyllähän mulla olisi sitten aikaa miettiä vielä ainakin puoli vuotta, ehkä en haluakaan enää silloin lähteä? Kaiken voisi aina perua... Tuli syksy, ja mut kutsuttiin AFS:n haastatteluihin, joissa kysellään muun muassa perhetilanteesta, motivaatiosta lähteä, mikä kiinnostaa ja mikä ei. Haastattelussa selatessani maalistaa päätin kun multa kysyttiin, että haluaisin Costa Ricaan tai Brasiliaan. Costa Rica oli aina kiehtonut mua, joten ei ollut vaikea valinta päättää, mihin maahan haluaisin lähteä.
Parin viikon päästä haastattelusta mulle soitettiin ja todettiin, että jos haluaisin, voisin heidän puolestaan lähteä vaihtoon jo nytkin talvella, enkä vuoden päästä niin kuin olin suunnitellut hakemustani laittaessani.

"Voitaisiin hommata sulle ekstra-paikka Costa Ricaan, sinnehän sä halusit? Mieti vaan ihan rauhassa ja keskustele kotona; jos huomenna ilmotat otatko paikan vai et."

No mähän mietin ja puhuin, ja seuraavana päivänä innosta piukeena soitin AFS:lle että KYLLÄ, mä otan sen paikan...kyllä kiitos, mä lähden mielelläni, alle kolmen kuukauden varoitusajalla, vuodeksi Costa Ricaan!

Kyllä. Siitä yhdestä, yksinkertasesta sanasta muuttu moni asia. Elämä muuttu sen takia, mutta enemmänkin sen ansiosta. Sen takia oon nyt vuoden ikätovereita jäljessä koulunkäynnissä, ja sen takia ruotsin ja saksan kielen taidot hieman ruostu vuoden aikana. Sen takia myöhästelen ja otan monet asiat stressaamatta.
Ansioita kuitenkin on liuta enemmän. Sen ansiosta kuitenkin sain toisen perheen, unohtumattomia kokemuksia ja ihania ystäviä, opin espanjaa, paljon itsestäni sekä ihmisistä yleensäkin. Kaikkein eniten opin kuitenkin elämästä ja siitä, kuinka tosiaan voi olla helppoo olla onnellinen. Siihen ei tarvita paljon, ja joka päivä löytyy elämästä monta syytä hymyilyyn. Se oli ehkä tärkein, mitä Costa Rica mulle opetti.

Voisin kertoa Costa Ricasta yleensäkin, mun vuodesta siellä, sen kulttuurista ja tavoista, rakkaista ihmisistä ja kokemuksista vaikka sata sivua, mutta aattelin nyt ensin kertoa kuvien avulla miksi juuri Costa Rica on päässyt meidän matkakohteeksi. Muutamakin kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, näyttäköön kuvat siis että MIKSI COSTA RICA.

kotiranta, playa Carrillo

kotikylästä

perhettä:)

lisää perhettä:)

ruokaaaaaaaaa

ystäviä....

lisää ystäviä....

ja vielä vähän lisää ystäviä<3

rakkaita....

ja lisää rakkaita<3

 

maisemia..

...ja rantoja!

Muutamia selityksiä miksi Costa Rica, mutta samalla kertomuksia siitä, miksi mulla on niin kova hinku sinne takasin. Mulla on ikävä sitä maata: niitä ihmisiä, niitä maisemia, tapoja ja ruokia...Eniten kuitenkin ikävöin Costa Ricalaisten elämänasennetta, ei kannata turhia stressailla ja kaikki järjestyy. Se on juuri se, mitä opin siellä ja mistä aion pitää kiinni. Oon ylpeä siitä mitä oon oppinut ja kokenut, ja siitä mitä olen. Muistakaa tekin olla ylpeitä ittestänne ja saavutuksistanne, älkää stressatko liikaa koska sillon kaikki vaan hankaloituu!

Hymy on paras avain ongelmiin sekä stressiin, tsemppiä kaikille syksyn pimeneviin hetkiin:)

Jenni

Pahaa unta?

Voi ei, Nytkö tää alkoi jo? Näin viime yönä unta siitä päivästä kun ollaan lähdössä lentokentälle. Jenni tuli soittamaan ovikelloa ja kysymään oonko valmiina lähtee? Mul oli yökkäri päällä ja hiukset pystyssä. Olin nukkunut pommiin meijän lähtö aamuna!! Miten se on mahdollista? No sitten lähdin pukemaan ja hakemaan rinkkaa. Sit tajusin et en ollut pakannut mitään! Sit iski paniikki ja juoksin ympäri tappo etsimässä kaikkia tavaroita. Lopulta tajusin etten kerkee ja lähin silleen et mulla oli sellainen pieni reppu jossa oli rahat, passi ja toiset kengät. 

Toivottavasti tää nyt oli vaan uni eikä enneuni siitä mitä tuleman pitää. Tosin tohon tuollaiseen paniikki uneen voi vaikuttaa se että mulla on tällä hetkellä aivan kamala kasa koulu tehtäviä tehtävänä että pääsen edes kirjoittamaan. "Pientä stressiä" siis havaittavissa. Onneksi jo vähän yli kuukauden päästä tää kaikki stressi on toivottavasti ohi ja oon kirjoittanut kaikki aineet ja toivottavasti musta tulee joulukuun 5. päivä sitten ylioppilas. 

Nyt fyssarille saamaan selkä kuntoon niin jaksaa lukea...:) 

Tsemppiä kaikille muillekin syksyn kirjoittajille!

Elina

Neljä kuukautta!

?? 

Koulu alko tiistaina ja tasan 4 kuukauden päästä istun lentokoneessa nokka kohti Floridaa. Miten tää aika vaan menee eteen päin näin nopeesti? Musta tuntuu et just hetki sitten kesäloma oli alkamassa ja istuttiin tuolla meijän terassilla paistamassa köyhiä ritareita mun perhe ja Jennin perhe ja juttelemassa mitä tää tulis tarkottaa jos lähetään reissuun ja mitä tehdä sen eteen. Voin sanoo et oli ehkä kaikista paras motivaation lähde tää matka mille ollaan lähdössä. Kun herätys kello soi lauantai aamuna 3:45 että pitäis herätä töihin ja kaverit päivittää Facebookkiin kuinka ne on samaan aikaan kävelemässä baarista kotiin, oli helppo hymyillä kun tiesin mihin ne mun tienaamat rahat on menossa. Sillon kun täällä Suomessa mittari näyttää -25 ja kaikki on käpertyneenä peiton sisään ja istuskelee koneella FB:ssä niin me Jennin kanssa ollaan Costa Rican palmujen alla bilettämässä, nauttimassa auringosta ja elämästä. Siispä kaikki ketkä ette jaksa käydä töissä ja tuntuu että se maistuu puulta, hankkikaa joku motivaation lähde minkä eteen teette niitä töitä. 

Mun kesä kun tosiaan kului suurimmalta osin töissä niin aikaa kaikkeen muuhun jäi paljon vähemmän. Kyllä jotain mukavaa kuitenkin kesään mahtui... tässä kuvia mun kesästä.

Tampereen asuntomessut

Uusia ystäviä<3

Mökkeilyä

....toisinaan täytyi hakea maajussia apuun, että saatiin auto ylös....

Meidän perheen lapset :) Lucile (ranskalainen vaihtari), Aleksi, Jenni ja minä.

Lentokentällä lähettämässä Lucilea takaisin Ranskaan<3

ilmeet 10++

Tosiaan.. Koulukin alkoi ja tässä muutama kuva kuinka meidän lukuvuosi lähti käyntiin. Sanotaan näin että Jennin aamu ei mennyt ihan putkeen.



Onnistu se Jenni hajottamaan puuterinsakin tiputtamalla sen lattialle!

Päätettiin että käydään ostamassa koulun jälkeen motivaatio jätskit. No kun oltiin kävelemässä sisään kauppaan niin lätkäistiin käteen tälläiset laput joiden otsikkona oli "HALUATKO LAIHTUA?". Kohtalon ivaa?

Kesästä jäi mieleen erityisesti....

1. Ne muutamat mökkireissut mitä kerkesin tekemään
2. Pullava mainos jota joutui alkukesästä kuuntelemaan koko työpäivän nonstoppina</3
3. Palovamma minkä onnistuin saamaan kun koitin olla ihana sisko ja työntää broidin mopon talliin..
4. Lintsi reissu
5. Uudet ihanat ihmiset kehen oon tutustunut kesän aikana
6. ...Muutama baarireissu...
7. Lucile, meidän ranskalainen vahvistus<3
8. Weekend festival
9. Huima, partion piirileiri
10. Se kuinka paljon tein duunia matkarahojen eteen

Vaikee ymmärtää kuinka paljon täytyisi vielä keretä tekemään ennen lähtöä asioita.. mm. edessä olisi kuukauden päästä yo-kirjotukset (matikka, äikkä, hissa ja yh), paniikki! Täytyisi saada järjestettyä yks tapahtuma, valmistua, ja vois vaikka sitten kirjotusten jälkeen ehkä keksiä jotain duunii hetkeks aikaa, että sais vähän kartutettua vielä matkakassaa. No mut päivä kerrallaan täs mennään ja nautitaan kaikesta mitä elämä tuo tullessaan. Uudet ihmiset kehen oon tutustunut kesän aikana on olleet aivan mahtavia ja ne on tuonu elämään jotain uutta... :) Nyt on tulevana viikonloppuna on sitten viimeiset työvuorotkin nykyisessä työpaikassa ja sen jälkeen koulu on elämäni, ainakin kirjotuksiin saakka...katotaan sitten mitä keksitään.  Ei välttämättä olis huono idea vaan olla ja tehdä just sitä mitä huvittaa ja URHEILLA<3 Ehkä myös nukkua univelkoja pois kirjotusten jälkeen...

Kapasiteettiyksikkö - Lomalla

O-oo, en mä vastaan laita
Vietän ansaittua lomaa parasta aikaa
Ehkä maailman parasta aikaa

Ja mun lauluni raikaa
Ee-ee-ee-ei mikään paskaakaan paina
Vietän ansaittua lomaa parasta aikaa
Ai ai ai ai, mikä tahansa paikka
Anna laulun vaan raikaa

ELINA

Back in the days

 Oli ihan mahtava fiilis päästä karkuun hetkeks kaikkia arkisia asioita. Olin siis partioleirillä mun pikkusiskon mukana (itse en ole partiossa nyt, mutta olen olult n. 7 vuotta). Hassua oli että kuinka asiat muistu mieleen monen vuoden takaa hetken päästä. Tapasin mun vanhan vartionjohtajan ja muita tyyppei ketkä oli partiossa sillonkin kuin mä olin. Pikkusiskokin oli ihan innoissaan. Jotenkin se on niin toinen maailma siellä metsän keskellä olla telttakylässä ja nauttii vaan siitä mitä on just tässä ja nyt. Pääsi eroon kaikista stressaavista asioista ja vähän lomaa tähänkin kesään, vaikka yöunet ei nyt ollut lomalle sopivat (n.4-5h/yö). Samaa seesteistä fiilistä on hakusessa sitten joulukuussa. Kyllä ne sitten loppuen lopuksi sai mut osittain puhuttua mukaan taas partiotoimintaan... katsotaan missä määrin mulla aika riittää, mutta vähän edes jotain uutta. Alla muutama kuva leiriltä...

Elina

An apple everyone can take a bite of

Tosta omenasta voiskin maistaa palasen!

New York. Kuulostaa niin hienolta, kaukaiselta, ja kuuluisalta. Ne oli meidän ensimmäiset sanat, ja niiden myötä myös ensimmäinen paikka mihin päätettiin lähteä meidän matkasuunnitelmassa. And no wonder why! jokainen, joka on kattonut melkeenpä minkä tahansa amerikkalaisen leffan, tai lukenut yhtään lehtiä, varmasti pystyy kuvitella, miksi juuri New York vetää meitä puoleensa. Kaupunki, joka on yhtä vilinää ja vilskettä, nähtävää ja koettavaa täynnä...Luulen että se sopii enemmän kuin hyvin meille, jotka molemmat ollaan aina menossa. Ja mikä parasta, koko tää matka on nimenomaan näkemistä ja kokemista varten; siksi luulenpa, että New York täyttää odotuksemme täysin. Toivon, että jopa ylittää ne.

Tottakai meillä on varmasti melko (luultavasti erittäinkin), kliseinen kuva New Yorkin vilisevistä kaduista, korkeista rakennuksista, kiireisistä ihmisistä sekä pikkuputiikeista. Sellasena sen kuitenkin kuvittelee, kun ei ole koskaan kaupunkia, sitä kuuluisaa Big Applea, nähnyt tai kokenut. Vielä kun päälle lisää stereotyyppisen kuvitelman uudesta vuodesta New Yorkin Times Squarella, on pilvilinnojen rakentelua turha yrittää välttää...Kuitenkin kaiken kuulemani perusteella New York ei ainakaan viikossa kyllästytä pätkääkään, joten eiköhän mekin nautita siitä, että saadaan maistaa edes osaa siitä Isosta Omenasta:)

Wikipediasta otettu kuva hakusanalla New York...ei ihme,
että kaikilla meillä on samankaltaiset kuvitelmat siitä  kaupungista!

Sain Elinalta myöhäiseksi synttärilahjaksi New Yorkin matkaoppaan, jota ollaan nyt antaumuksella selailtu.. alleviivauksia paikoista, joissa halutaan käydä on enemmän kuin kirjassa on sivuja! Kirjanen pursuaa ihanalta kuulostavia ravintoloita ja kahviloita, nähtävyyksiä ja tekemistä..huomaamattamme joukkoon on liittynyt myös (yllättäen) monta asiaa, jotka liittyy ruokaan...tässä vähän esimakua: MUST EAT-makuja maailmalta listaus, sekä koontia New Yorkin TO DO and TO SEE top 10-listalta!

Pakko tehdä ja nähdä ainakin....

1. New Year's Eve on Times Square
2. Luistelua Central Parkissa
3. Statue of liberty
4. A walk on Manhattan
5. Broadway Musical
6. Breakfast at Tiffany's
7. New York City skyline at night
8. Empire State Building
9. One World Trade Center + Ground Zero
10. Rockefeller Center

Palamme halusta maistaa New Yorkissa muun muassa....

1. China Townissa kiinalaista
2. Little Italyssa pastaa
3. Keskustassa Pizzaa
4. Taco Bell
5. Bagels
6. Beauty Bar, Lower East Side (Coctail-tarjous, johon sisältyy myös manikyyri!)
7. Magnolia Bakery, Midtown East (Sinkkuelämää-naiset käy sieltä ostamassa Cup cakes)
8. Brooklyn Ice Cream Factory (don't think I have to explain this one..)
9. The Chocolate Room, Brooklyn Heights ("Suklaalle omistautunut dessert bar", kertoo matkaopas)
10. Maailman isoimmat hampurilaiset

Top Kymppi-listoissa on siis omia ideoitamme, harkittuja sekä spontaaneja, ja sen lisäksi vinkkejä mun matkaoppaasta. Odotan innolla sitä suurkaupungin sykettä, kirkkaita valoja ja antoisaa elämää:) Mitä enemmän asiaa selvittää, sitä enemmän New York tuntuu vaan sellaselta paikalta, jossa jokaisen maailmanmatkaajan on elämänsä aikana käytävä...siksi se kakkosetappina tällä matkalla onkin!

Vielä on kolmosetapista taustat kertomatta, joten jääkää sitä odottelemaan. Seuraavassa vuorossa nimittäin maa josta riittää kerrottavaa...maa jolle oon täysin menettänyt sydämeni. Tältä erää kiitän ja kuittaan, ihanaa että niin moni on kiinnostunut lukemaan meidän kahden höpsön mietteitä! Arvostan, ja hei!

 Muistakaa antaa elämän hymyillä:)

Jenni