tiistai 11. syyskuuta 2012

Life is good


Nyt hymyilyttää. Ei ehkä ihan vielä sais, vasta viikon päästä oikeesti voi hengähtää, mutta kyllä nytkin saa jo vähän rentoutua musta tuntuu. Tiedän , että joilla on (esim. Elinalla) vasta kirjotukset edessä päin kokonaisuudessaan, mutta mulla on nyt enkun ja ruotsin kuuuntelut molemmat tehty, ihan hyvin meni kai, ja nyt enään kirjalliset kokeet tiedossa ens viikolla!
Se on ehkä yks syy miks ei ollakaan pävitelty vähään aikaan täällä, (mikä harmittaa)...on vaan ollu niin paljon kaikkea.....tiedän, huono tekosyy, mutta eipä vaan ole tullut aikaa istua koneelle pidemmäksi ajaksi kuin facebookkaamaan hetkeks, ja tyhjentemään ajatuksia. Tai sitte tekemään, mitäs muutakaan, kuin kouluprojekteja. Oon sanoinkuvaamattoman onnellinen siitä, että kohta tää kaikki alkaa olemaan ohi, että kohta pääsen takasin rakkaaseen Costa Ricaan nauttimaan, ja Amerikkaan kokemaan uutta:)

Auttaa jaksamaan, kun tietää, että on jotain ihanaa edessäpäin heti kun on selvinnyt kaikista hommistaan. Siks kannattaakin miettiä joku hhyvä palkkio tai kannustin siihen, että saa kaikki työt tehtyä, nii huomaatte saavanne ihan uutta puhtia asioihin! Muistakaa kuitenkin; ensin työ, sitten huvi;)

Tällasista paikoista voi haaveilla tylsänä syksypäivänä, ja sitten vaan ettii täydellisen oman paratiisinsa:) Egyptin Hurghadasta löysin aika täydellisen paikan paratiisille!

Asia, joka kyllä huolestutti mua tapahtu pari päivää sitten.Viime viikolla olin ihan sydän kurkussa, en tiedä kuulitteko, mutta Costa Ricassa oli siis iso, 7.6 richterin maanjäristys...maanjäristyksen se keskusta oli meiän kotirannan kohalla, eli vaan vuoret oli sen kovimman järistyksen ja mun kotikylän Hojanchan välissä:ss Onneks kuitenkin nopeasti sain tietää, ettei kellekään mun tutuille ollut käynyt kuinkaan, ja mun kotikyläkään ei ollu kauheesti vaurioitunu: vaan pari taloa oli menny rikki. Muuten vahinkoa kyllä oli käynyt esim.kaupoissa kaikki tavarat ja pullot lattioilla rikki, tiet on rikki joistain kohista, sähköt menny ja puita oli kaatunu. Se tie, mikä vie meiltä pääkaupunkiin San Joseen vuoren reunamaa pitkin oli sortunu kokonaan, Luojan Kiitos ettei mitään ollu kenellekään henkilölle kumminkaan sattunu! Vaan kaks ihmistä kuoli niissä järistyksissä, mikä on tosi hyvin ton kokoselle maanjäristykselle. Huh, helpotus. Tossa linkissä perustietoa siitä mitä kävi, ja kerrotaan esim Hojanchasta vähäsen..
http://yle.fi/uutiset/costa_ricassa_voimakas_maanjaristys_ja_tsunamivaroitus/6283590

Oon muuten myös saanu vähän vauhtia taas elämään lisää ku alotin käymään salilla ja kaikilla erilaisilla ryhmäliikuntatunneilla, huomaa heti että mieli on virkeempi ku saa taas tehä sitä mistä tykkää, eli liikkua ja tanssia! Tuli ihana olo, ku yhellä tunnilla soitettiin lattarimusaa ja kaikkia biisejä mitkä on munki lemppareita, ja muutenki ihana päästä tekemään täysillä. Rakastan sitä tunnetta ku ei enään jaksais nostaa sormeakaan, mutta silti vaan jatkaa tekemistä! Oon myös käyny hotjoogassa ja pilateksessa, onko mahtavampaa treenimuotoa kuin treenata 38 asteessa! Suosittelen kaikille, että koklaatte joskus jos tulee mahdollisuus. Treenien jälkeen on aina niin hyvä fiilis.
JA sitte vielä sellasta että ihanaaaaaaa Daddy Yankeeta on vihdoin alettu soittaa radiossa joka siis tarkottaa että voi laittaa autolla ajaessa volat kaakkoon ja kuvitella olevansa jossain kaukana lämpimässä:) jeeeeee, lupaan kirjottaa vielä mun kesästä ihan vaan siks, etten haluu vielä unohtaa niitä ihania kesä- ja lomapäiviä! Sen ajaks kuitenkin kaikille pusuja ja tsemppiä tähän viikkooon<3


Jenni

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Uskalla jättää jälki, lähetä terveisesi:)