Voi ei, Nytkö tää alkoi jo? Näin viime yönä unta siitä päivästä kun ollaan lähdössä lentokentälle. Jenni tuli soittamaan ovikelloa ja kysymään oonko valmiina lähtee? Mul oli yökkäri päällä ja hiukset pystyssä. Olin nukkunut pommiin meijän lähtö aamuna!! Miten se on mahdollista? No sitten lähdin pukemaan ja hakemaan rinkkaa. Sit tajusin et en ollut pakannut mitään! Sit iski paniikki ja juoksin ympäri tappo etsimässä kaikkia tavaroita. Lopulta tajusin etten kerkee ja lähin silleen et mulla oli sellainen pieni reppu jossa oli rahat, passi ja toiset kengät.
Toivottavasti tää nyt oli vaan uni eikä enneuni siitä mitä tuleman pitää. Tosin tohon tuollaiseen paniikki uneen voi vaikuttaa se että mulla on tällä hetkellä aivan kamala kasa koulu tehtäviä tehtävänä että pääsen edes kirjoittamaan. "Pientä stressiä" siis havaittavissa. Onneksi jo vähän yli kuukauden päästä tää kaikki stressi on toivottavasti ohi ja oon kirjoittanut kaikki aineet ja toivottavasti musta tulee joulukuun 5. päivä sitten ylioppilas.
Nyt fyssarille saamaan selkä kuntoon niin jaksaa lukea...:)
Tsemppiä kaikille muillekin syksyn kirjoittajille!
Elina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Uskalla jättää jälki, lähetä terveisesi:)