Christmas without snow?

Joulu. Siitä tulee mieleen, kynttilät, piparitalo, joulupukki, perhe, leipominen, takkatuli, joulukuusen tuoksu, joululaulut, lumi, tähtitaivas, narskuva pakkaslumi kengän pohjassa, höyryävä hengitys, lumiset pellot ja puut, joulusauna ja puuro, se olo kun voit vaan olla ja nauttia. Kaikki pysähtyy, kenelläkään ei ole kiire minnekään. Katetaan pitkä pöytä täyteen herkkuja, siihen keräännytään sitten kolmessa sukupolvessa nauttimaan hyvästä ruoasta, seurasta ja siitä ajattomasta fiiliksestä.

Meidän perheen joulu 2011

Tuleva joulu tulee olemaan jotain ihan muuta. Tuun olemaan silloin 8189 kilometrin päässä kaikesta siitä tutusta ja turvallisesta mihin oon tottunut. Ja vielä kun meidän perheessä ollaan aika jouluihmisiä niin tulee olemaan outoa, etten oo kotona viettämässä joulua. Kaikista isoin shokki se oli kyllä äitille. Se sanoi että "nytkö tää jo tuli eteen, luulin et saan vielä muutaman vuoden viettää joulut sun kanssa". Jennille tää joulun vietto jossain muualla on kyllä jo ihan tuttu juttu vaihtovuoden ansiosta. Täytyy myöntää, että itteäni  kyllä vähän jännittää, millainen joulu tästä tulee.

Minä, Anni ja Max 2009

Joulu 2012 tullaan siis viettämään Naplesissa, Floridassa. Siellä ei räntäsateesta ole tietoakaan, saati sitten takapihalta kaadetusta joulukuusesta. Lämpötila on sillä joulun aikaan n. +23 ja palmut huojuu takapihalla. Miten siis päädyttiin, että vietetään joulu Floridassa? Kaikki alko jo aikalailla kolme vuotta sitten kun meidän perheeseen tuli "uusi lapsi", kesävaihto-oppilas Max. Olin itse halunnut lähteä vaihtoon, mutta koska se ei sillä hetkellä ollut mahdollista päätettiin perheen kanssa ottaa joku meille. Mä muistan kun Maxin vaihtaripaperit, "mini-cv" ja kirje kolahti postiluukkuun ja luettiin ne. Tiedettiin heti, että Max sopisi tähän perheeseen kuin nenä päähän. Vietettiin kesä näyttäen mitä on suomalainen elämäntapa. Syötiin, mökkeiltiin, saunottiin, uitiin, kaikkea mitä nyt suomalaiseen kesään kuuluu. Tultiin äärettömän hyvin toimeen ja kun Max sitten palasi kotiin, otettiin Skype, sähköposti ja Facebook yms käyttöön, nähtiin useasti Skypessä ja siinä vierähti tunti jos toinen kun istuttiin Maxin perheen kanssa juttelemassa niitä näitä. Max halusi palata Suomeen ja näin kävikin. Muistan kuinka lähdettiin iskän kanssa hakemaan Maxia ja sen veljeä Mattia lentokentältä. Amerikan veljekset näki sitten myös suomalaisen tavan viettää joulua. Se oli joulu 2009...Viime vuoden kesänä 2011 oltiin ite jenkeissä moikkaamassa Maxin omaa perhettä Chicagossa. Se oli eka kerta kun meidän perheet näki livenä. Kyllähän sitä oli skypen kautta nähty jo useat kerrat. Muistan kuinka kuuma Chicagossa oli kun saavuttiin sinne. Ilmastointi ei toiminut parhaalla mahdollisella tavalla lentokentällä ja jouduttiin jonottelemaan passintarkastukseen. Kun vihdoin ja viimein päästiin kävelemään ulos kentältä, oli Maxin koko perhe meitä vastassa ja heti oli sellainen olo että ollaan tunnettu aina. Ilme Maxin perheen jäsenten kasvoilla... ne oli niin iloisia, että vihdoin tultiin käymään siellä, olihan siitä jo 1,5 vuotta puhuttu. Vietettiin kaksi aivan mahtavaa viikkoa ja meidän perheet on niin samanlaisia Maxin perheenkin kanssa. Oli äärettömän mahtava loma. Nyt siis lähdetään vuorostaan Jennin kanssa katsomaan amerikkalaista tapaa viettää joulua. Tosin sanottiin jo että leivotaan korvapuusteja ja ehkä jotain jouluistakin silloin ja Max lupautuikin heti syömään kaikki korvapuustit! Maxin perhe on siis aina asunut Chicagossa, mutta nyt ne on muuttamassa Floridaan, joten siksi suuntaamme sinne.

Aleksi ja Max kävi pelaamassa korista kavereitten kaa

Päästiin käymään Chicago Blackhawksien pukukopissa!

...ja myös siellä piippuhyllyllä mistä ohjataan kaikki lähetykset....

minä, Aleksi, Samantha

Max's graduation from high school

Chicago<3

Saa nähä kuinka erilainen joulu tästä tulee. Mutta toisaalta, tästä tulee varmasti myös se ikimuistoinen joulu, joka varmasti erottuu muista. Oon myös saanu kuulla jo kuinka äiti (ja kummitäti mm.) pelkää, että jotain sattuu noin pitkällä matkalla. Okei, se on äiti ja hössöttää, mut niin sen kuuluukin. Kyllä mä myönnän, että muakin pelottaa, että jotain tapahtuu ton matkan aikana. Ei niinkään ittelleni, vaan muille, niille ketä jää tänne Suomeen. Kyllähän mä nyt pärjään, oon oppinu pärjäämään suomalaisella sisulla ja härkäpäisyydellä... äidin tyttö nähtävästi oon. Näillä mennään ja katotaan millainen soppa saadaan aikaan... 

Huomattiin äitin kanssa, että mun matkavakuutus on voimassa kun oleskelee yhtäjaksoisesti ulkomailla max. 45 päivää. No meijän matka kun kestää n. 50 päivää, eli täyty laittaa vakuutuskin uusiksi matkan takia. Hyvä, että huomattiin, olis vähän huonompi, jos ei olis tajunnut tarkistamaan tollasta. Täytyisi joku päivä tässä myös hankkia se muutaman dollarin hintainen matkustuslupa, onneksi se riittää, että sen on hankkinut muutamaa vuorokautta ennen matkaa. Tosin mut ja JENNIN tuntien se kannattaa hommata hyvissä ajoin! Niin ja ihan matkan takia kasvatin mun tätä teknisten välineiden varastoa vähän lisää... ostin kaverilta miniläppärin matkaa varten. Eihän mulla oo muuten mitään minne siirtää ne 20 000 kuvaa ja videoo mitä tuun ottamaan! Silloin kun oltiin 2 viikkoa Amerikassa niin otin sellaset kevyet 6000 kuvaa/videota ja viikon matkalta Kiinassa kuvasin Tompan kanssa kevyet 45Gt videota/kuvia..... Joten saa nähä miten paljon saan tällä kertaa kasaan kuvia!

Oon koko kesän tehny töitä, jotta mulla on matkarahat kasassa. Nyt on alkamassa 9h x 5päivää työviikko. Sillon ku motivaatio on kadoksissa muistelen et miks teen duunii, se että voin sitten siellä Costa Rican rannoilla ottaa iisisti ja nauttia elämästä. Siinä on motivaation lähdettä kerrakseen!:) Jossain vaiheessa on luvassa postaus meijän matkabudjetista, niin te kaikki näätte et ei oo mahdotonta toteuttaa tämmöstä matkaa! 

Elina