I don't cry because it's over, i smile because it happened!

Hei, on niin helppoo olla onnellinen
Hei, ja tyytyy siihen

mitä on.

Hei, on niin helppo elää nyt ja tässä

Hei, ja tyytyy siihen 

mitä on.

Ajoin yks päivä kotia kohti ja satuin kuuntelemaan tarkemmin ku tää biisi, Olavi Uusivirta: Helppoo olla onnellinen, tuli radiosta...en koskaan oo oikein tykännyt kyseisestä biisistä, mutta nyt jotenkin vasta tajusin että tän laulun sanathan kertoo aika paljonkin mun elämästä ja siitä mitä oon viime vuosina opetellut. Laulussahan lauletaan juuri siitä mitä jokainen meistä haluaisi elämäänsä: huolettomasta onnellisuudesta. Usein ihmiset kuitenki epäilee liikaa pystyäkseen todella olemaan tyytyväisiä siihen mitä on. Eihän se nyt oikeasti olisi yhtä helppoa kuin laulussa väitetään: olla villi ja vapaa, tehdä mitä haluaa ja olla murehtimatta turhista, eihän? Juuri näistä asioista oon viime vuosina saanut elämässäni käytännön oppikoulua; juuri näitä asioita olen adoptoinut myös omaan elämänasenteeseeni. Ja kaikesta saan kiittää yhtä tiettyä ajanjaksoa elämästäni, jonka vietin aikalailla erilaisissa maisemissa.

toinen kotini<3

Mä voin suunnitella mun koko elämän

vaimon ja viran ja talonkin

Mut kaikki menee toisin;

Joku suunnittelee mua paremmin.

Mulle kävi just noin. Olin just päässy lukioon, tykkäsin medialinjasta ja aloin tutustua uusiin ihmisiin koulussani...Olin suunnitellut käyväni lukiota sen kolme vuotta ja sen jälkeen ehkä, huom ehkä, lähteä ulkomaille. Kuitenkin jo kesällä ennen lukion alkua olin miettiny kuinka hienoa olisi lähteä vaihto-oppilaaksi jonnekin kauas oppimaan espanjaa tai portugalia, mutta se ajatus jäi tosiaan pelkälle ajatustasolle. Syksyllä kuitenkin budjetin laskeskelun jälkeen päätin laittaa hakemuksen AFS:n vaihto-oppilasjärjestölle, koska "eihän se mitenkään sitovaa vielä olisi". Kyllähän mulla olisi sitten aikaa miettiä vielä ainakin puoli vuotta, ehkä en haluakaan enää silloin lähteä? Kaiken voisi aina perua... Tuli syksy, ja mut kutsuttiin AFS:n haastatteluihin, joissa kysellään muun muassa perhetilanteesta, motivaatiosta lähteä, mikä kiinnostaa ja mikä ei. Haastattelussa selatessani maalistaa päätin kun multa kysyttiin, että haluaisin Costa Ricaan tai Brasiliaan. Costa Rica oli aina kiehtonut mua, joten ei ollut vaikea valinta päättää, mihin maahan haluaisin lähteä.
Parin viikon päästä haastattelusta mulle soitettiin ja todettiin, että jos haluaisin, voisin heidän puolestaan lähteä vaihtoon jo nytkin talvella, enkä vuoden päästä niin kuin olin suunnitellut hakemustani laittaessani.

"Voitaisiin hommata sulle ekstra-paikka Costa Ricaan, sinnehän sä halusit? Mieti vaan ihan rauhassa ja keskustele kotona; jos huomenna ilmotat otatko paikan vai et."

No mähän mietin ja puhuin, ja seuraavana päivänä innosta piukeena soitin AFS:lle että KYLLÄ, mä otan sen paikan...kyllä kiitos, mä lähden mielelläni, alle kolmen kuukauden varoitusajalla, vuodeksi Costa Ricaan!

Kyllä. Siitä yhdestä, yksinkertasesta sanasta muuttu moni asia. Elämä muuttu sen takia, mutta enemmänkin sen ansiosta. Sen takia oon nyt vuoden ikätovereita jäljessä koulunkäynnissä, ja sen takia ruotsin ja saksan kielen taidot hieman ruostu vuoden aikana. Sen takia myöhästelen ja otan monet asiat stressaamatta.
Ansioita kuitenkin on liuta enemmän. Sen ansiosta kuitenkin sain toisen perheen, unohtumattomia kokemuksia ja ihania ystäviä, opin espanjaa, paljon itsestäni sekä ihmisistä yleensäkin. Kaikkein eniten opin kuitenkin elämästä ja siitä, kuinka tosiaan voi olla helppoo olla onnellinen. Siihen ei tarvita paljon, ja joka päivä löytyy elämästä monta syytä hymyilyyn. Se oli ehkä tärkein, mitä Costa Rica mulle opetti.

Voisin kertoa Costa Ricasta yleensäkin, mun vuodesta siellä, sen kulttuurista ja tavoista, rakkaista ihmisistä ja kokemuksista vaikka sata sivua, mutta aattelin nyt ensin kertoa kuvien avulla miksi juuri Costa Rica on päässyt meidän matkakohteeksi. Muutamakin kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, näyttäköön kuvat siis että MIKSI COSTA RICA.

kotiranta, playa Carrillo

kotikylästä

perhettä:)

lisää perhettä:)

ruokaaaaaaaaa

ystäviä....

lisää ystäviä....

ja vielä vähän lisää ystäviä<3

rakkaita....

ja lisää rakkaita<3

 

maisemia..

...ja rantoja!

Muutamia selityksiä miksi Costa Rica, mutta samalla kertomuksia siitä, miksi mulla on niin kova hinku sinne takasin. Mulla on ikävä sitä maata: niitä ihmisiä, niitä maisemia, tapoja ja ruokia...Eniten kuitenkin ikävöin Costa Ricalaisten elämänasennetta, ei kannata turhia stressailla ja kaikki järjestyy. Se on juuri se, mitä opin siellä ja mistä aion pitää kiinni. Oon ylpeä siitä mitä oon oppinut ja kokenut, ja siitä mitä olen. Muistakaa tekin olla ylpeitä ittestänne ja saavutuksistanne, älkää stressatko liikaa koska sillon kaikki vaan hankaloituu!

Hymy on paras avain ongelmiin sekä stressiin, tsemppiä kaikille syksyn pimeneviin hetkiin:)

Jenni